Suomalaiset

Olen sattuneesta syystä lukenut syksyn aikana nationalismin teorioita käsitteleviä kirjoja, joilla on ollut tietyllä tapaa hämmentäviä vaikutuksia. Vaikka en ole aiemminkaan allekirjoittanut esimerkiksi Suomen historiasta Ruotsin vallan aikana puhuttaessa joskus käytettyä ilmausta Ruotsi-Suomi, en ole muuten aktiviisesti juuri pohtinut nationalismin ongelmallisuutta. Tai sitä, miten esimerkiksi Euroopan historiassa kansakuntia on järjestelmällisesti konstruoitu ja kuinka vähän on oikeasti niitä maita, joiden väestö on etnisesti niin homogeenista että kansan ja valtion voidaan todella katsoa menevän yksiin. Tai että sana nation alkoi merkitä nykyisellä tavalla ymmärrettävää kansaa vasta 1800-luvulla. Sitä ennen sillä tarkoitettiin esimerkiksi kiltoja tahi osakuntia. Villiä.

Näillä pohdinnoilla on väistämättä yhteyksiä myös urheiluun, niin kuin Pekingin aikoihin taisin täälläkin pohtia. Hyvä blogisti linkkaisi tässä vanhaan postaukseensa, mutta nyt ei kykene. Joka tapauksessa esimerkiki naisten EM-jalkapalloa seuratessa olin puoliksi vaivaantunut niistä Suomi-huudoista ja Maamme-laulusta, vaikka hyvin tiedän että ne kuuluvat tilanteeseen. Ja toisaalta olisi ääresti mukavaa vaan pystyä kääntämään pois tuo pohdiskelu-mode aina vastaavissa tilanteissa. Saa nähdä pystyykö siihen jatkossa, tietyllä tapaa toivon että kyllä. Oli miten oli, kymmenen päivän päästä pitäisi olla yhden luvun verran pohdittuna katalaani- ja espanjalaisnationalismin representaatioita ja tuottamista sellaisessa muodossa, että sitä kehtaisi muillakin luetuttaa. Saa nähdä mitä näistä raapusteluista syntyy.

Suomalaisuuteen liittyen vielä yksi älähdys: ruuhkat. Huomenna on Pyhäinpäivä ja kaupat ovat lauantaina kiinni. Sunnuntaina ne ovat käsittääkseni taas auki, mutta yksi päivä – muu kuin sunnuntai – ilman ruokakauppaan pääsy mahdollisuutta ja kas: suomalainen on paniikissa. Joo-o, voihan olla että sitä päivässä ihminen kehittää itselleen esimerkiksi pahan aliravitsemustilan. Ratkaisu: mennään kaikki kimpassa markettiin santsaamaan kaapit täyteen ruokaa. Ehkä pahempaa kuin juhannuksen tai joulun aatonaatot. Voi elämä. Mutta koska kaikki ovat yhtä aikaa kaupassa vain näinä kolmena (tai ehkä neljänä, jos pääsiäinen lasketaan mukaan) päivänä vuodessa, eihän siinä voi kehittyä minkäänlaista praktiikkaa ruuhkassa liikkumisee, no can do. Silloinhan on ihan fine, että se ostoskärry retkottaa poikittain käytävällä samalla, kun itse lueskelee voin kilohintaa, vai mitä? Väitän edelleen, että maissa, joissa asuu enemmän ihmisiä, väki osaa liikkua järkevämmin ruuhkassa, koska on pakko pystyä toimimaan suuren ihmislauman seassa. Suomessa tätä taitoa ei tarvita jouluruuhkien lisäksi missään, joten ei voi kyetä, ei.

Yhteismitallistamista

Uusi banneri, voilá! Askartelinjaskartelin sen ihan omin pikku kätösin hilpeässä, suomalaisessa nettikuvankäsittelyohjelmassa, Sumo Paintissa: www.sumopaint.com. Eli niin kuin sumopainit, mutta ilman yhtä i:tä. Oli näköjään pakko päästä sanomaan tuokin.

Tulin eilen sattuneesta syystä miettineeksi hyvän häviäjän ominaisuuksia. Luulin ehtineeni kerätä niitä jo vinon pinon, mutta kas, urheilumaailman opit eivät aina ole sellaisenaan suoraan siirrettävissä muuhun elämään. Jos häviän kisassa (joo, oon kokeillut), peli on useimmiten selvä: putosin toisella kierroksella mäkeen, en päässyt mukaan hatkaan, en saanut henkeä, meni rengas. Tällöin myös syyt suorituksen vajavaisuuteen ovat usein piinallisenkin selkeitä: lisää vauhtikestävyys- tai voimaharjoittelua, paino alemmas, tarkkaavaisempaa ajoa seuraavassa kisassa, lisää astmalääkettä tai uudet päälirenkaat jne. Ja seuraavana viikonloppuna homma uusiksi. Tai ainakin ensi kaudella, mutta uusia geimejä tulee aina, viivalle pääsee uudestaan.

Kun kyse taas on esimerkiksi pätevyydestä johonkin työhön, homma on selvästi hankalammin hahmotettavissa. Onko riittävästi vaikka kirjoituskokemusta ja minkälaista, entäs valokuvaaminen, kuvankäsittely, taittaminen, kielitaito, sosiaaliset kyvyt, organisointitaidot ym? Ja mitäs kannattaisi tuoda esiin haastattelussa? Entä mitä työnantaja oikeasti hakee? Entäs palkkatoive? Vaikka onnistuisi haastattelussa hyvin ja muutenkin speksit olisivat kohdillaan, ei välttämättä natsaa, koska jollain muulla hakijalla oli parempi paketti tai jokin ylivertainen ominaisuus. “Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää” ei lämmitä silloin juurikaan.

Jos tietäisi, että watteja on liian vähän ja hapenottokin tökkii, olisi helpompaa edes yrittää tehdä asialle jotain jatkon kannalta – vaikka ensi viikolla ei uutta mahdollisuutta vielä vastaan tulisikaan. Mutta montako tuntia pitää treenata, että osaa kirjoittaa, ideoida, olla vakuuttava ja aistia oikeat vibat työhönhakutilanteessa? Ja montako hakemusta vailla vastakaikua tahi haastattelua ilman toivottua tulosta sitä noin yleisesti mahtaa ihminen sietää? Koska on kyllin kypsää valiojoukkoa valikoituakseen esim. 120 hakijan joukosta puolipäiväiseen duuniin tai “oikeisiin” toimitustöihin? Sitä pohtiessa.

Vaatteista

Eräs ruotsalaista naistenvaatemuotia lähempää seurannut tuttu oli hiljan sitä mieltä, että Ruotsissa naiset eivät käytä nykyisin housuja, ainoastaan paitoja ja sukkahousuja tai leggingsejä. Onpa täälläkin aika paljon samaa meininkiä, vaan mikäs siinä. Paita & leggingsit – tai kaikkein uskaliaimmilla farkkingsit(! ) – ovat varmasti monella tapaa mukava, käytännöllinen ja monille sopiva vaatetuskombo.

Erään suomalaisen tavarataloketjun keltaisella värillä teemoitetuilla alennusmyyntipäivillä erehdyin nuortenvaateosastolle. Siellä törmäsin collegekankaiseen, edestä jännästi rypytettyyn, hupulliseen, pitkähihaiseen ja -helmaiseen paitaan. Jos paidassa ei olisi ollut huppua tai pitkiä hihoja, se olisi helmahalkioineen eittämättä ollut paituli. Oliko tämä vaatekappale siis oikeasti huppuli?

Nasta mesta

Mikä siinä on, että viime aikoina vastaan on tullut pinokaupalla kaupunkipyöräilijöitä, jotka ajavat ilmeisen ympärivuotisesti nastarenkailla? Tyhjät renkaat, liian korkealla olevat satulat ja rasvattomat ketjut voi vielä ymmärtää – heikosti, mutta kumminkin – mutta nastat? Waat? Rullaahan nekin tietysti ihan mukavasti asvaltilla, ei siinä mitään. Entä fiksillä ajajat? Mistä niitä on reilun vuoden sisään putkahtanut kasoittain? Reilut kymmenen vuotta sitten niitä oli New Yorkissa ja silloin pohdittiin, että hullun hommaa, mutta nytpä ovat rantautuneet tännekin. Voishan sitä toisaalta vaikka testata, jos vielä joskus pääsee ylipäätään satulaan.

Varoitus: seuraavassa inhaa sairausnillitystä muka-filosofisesti verhoiltuna. Ajattelin vain näin kirjallisestikin pohtia sitä, miten suhde esim. aikaan ja tilaan on muuttunut tässä sattuneesta syystä.

- Meniskö kävelleen Prismaan?
- Nää, se on kyllä liian kaukana (matkaan menee ehkä 20 minuuttia sivu).
- Hei, nyt on hyvä ilma, tänään vois mennä taas uimaan (maauimalaan).
- Nää, olin just eilen, se on liikaa.  Eihän sitä ny hyvänen aika ihmisen kuulu yli kolmea varttia kahdessa päivässä pystyä liikkumaan, pientä rajaa.
- Hei, mun pitäis lukea noita mikrofilmejä kirjastossa pari tuntia, tai oikeestaan pidempäänkin, kun niitä on sen verran paljon.
- Joo, mut kato kahden tunnin tuolissa istuminen on vähän liikaa. Tai ok, voi se onnistua jos otat Panadolia.
- Hei bussi lähtee ihan kohta.
- Emmä siihen enää ehdi, kun juostakaan ei voi.
- Olis tosi hauskaa tehdä sellanen päivä Tukholmassa -risteily.
- Niin oliski, mut menkää te vaan, mä en pysty kävelemään niin paljoa, että ois pointtia lähteä.

Näillä siis mennään. Kaikenlaisten sähköshokkien avulla kävi ilmi, että toisessa koivessa hermotus ei ole yhtä skarppia kuin toisessa ja sitä nyt vielä kait varmistellaan. Sen jälkeisistä vaiheista ei sitten olekaan vielä tietoa. Siihen asti onkin kiva vääntää sitä yleisen historian metodiesseetä.

Joku otsikko tähän

Koska alan viimein (jälleen) taipumaan sen kannalle, että kesä ehkä sittenkin meni jo, on tähän väliin hyvä sauma kerrata kesän suosikkijutskat.

- ruoka/ elintarvike: halloumi sekä siitä valmistetut purilaiset

- juoma: Bulmers-sidukka

- aktiviteetti: yleinen nutailu sekä uiminen. Niin ja sudokut.

- aikomus: After work -buffettiin lähteminen (toteutui tasan kerran, dänks, Linu)

- kirja: (silmäilee puolimetristä pinoa) Kathryn Woolaard: Double talk: bilingualism and the politics of ethnicity in Catalonia.

Get a life? No ei välttämättä huono ajatus. Huomenna sitten lätkitään antureita ja akupunktioneuloja ympäri päätä ynnä erinäisiä raajoja ja ulokkeita. Toivoa sopeis, että jotain löytyy jostain. Edes sahanpurua korvien välistä, jos ei muuta.

Edelleen elossa

Juu, pientä paussia jälleen havaittavissa. Edellisen jakson jälkeen tapahtunutta: pari viikkoa vaivaista kävelyä, kolme viikkoa kävelyä kepeillä ja vielä muutama viikko odottelua ennen seuraavaa tutkimusta. Lisäksi vähän esseetä, hiukan kesälomaa ja vielä vähemmän rahaa. Uimista ja yleistä hyörimistä. Not bad siis.

Kuuntelin tuossa tarinaa eräästä netin syövereissä johonkin karppaus-/ laihdutus- tms. foorumille kirjoittaneesta naisesta, joka oli omien sanojensa mukaan hoikka ja siro, mutta kärsi omasta mielestään suhteettoman paljon pömpöttävästä mahasta. Samaan postaukseen mahtui myös tieto siitä, että samainen nainen ei perusta treenaamisesta, joten liikkuminen on vähäistä. And we have a winner. Vatsalihakset? Onko kukaan kuullut niistä?

Tulee mieleen, että joillain ihmisillä suhtautuminen liikunnan harrastamiseen on samanlaista kuin angstisilla teineillä yläasteella koulussa menestymiseen. Molempia väheksytään ja pidetään epäcoolina, mutta hyödyistä nauttisi kernaasti moni nurisijoistakin. Sitten vaan hankkimaan Sauna-belt -laihdutusvyötä tai muita täristimiä, niin sitä pitää.

0201 0101 LUOTTOKUNTA                        /A   405511-213044                                    83.53 -

TILISIIRTO

VIITE   = 3004025374141

ARK.TUNN= 090102430926I56339

Rokrok

Nyt on rokattu. Ruissalosta kajahti ihan mukavasti, mutta kovin paljoa ei korvatulppia onneksi tarvinnut. Viikonlopun (la-su) parhaat asut on nyt valittu.

Päivän paras T-paita:
La: Musta tahi oranssi paita, jossa ytimekäs sanoma: “pieni muna, huono tekniikka”.
Su: Fb:ssa käytyyn keskusteluun liittyen ehkä paras näkemäni kiitos-paita: Kiitos (alla Ismo Laitelan piirroskuva) 19:30-20:00. Muhahaa, Salkkarit.

Päivän paras päähine:
La: Stetsoni, erilaisia variaatioita oli liikkeellä paljon. Esim. vaaleanpunainen pitsistetson oli aika herkkä.
Su: Naisten avokassukka miehen päässä (hivenen hajonneena, tarina ei kerro enempää).

Päivän paras asu:
La: Musta (en nyt muista kenen) bändiessu ilman muita vaatteita. Ilmavaa ja kesäistä.
Su: Vihreä lohikäärmeasu Gogol Bordellon keikalla. Ok, muutama piste myös Faith No Moren pastelliin pukeutuneille sedille.

Viikonlopun paras eväs: Ibumax ja Panadol, eihän sitä nyt ihmisen kuulu pystyä kävelemään yli neljää kilometriä päivässä. Kenkinä feikkicrocsit toimivat paremmin kuin tennarit. Paitana Turkulainen humanisti ja Zen Cafén idiootti pelittivät kutakuinkin yhtä hyvin. Ykkösasuste taas oli Newlinen keltainen, ohut sadetakki ketjurasvajäljillä.

Kummankin päivän ohjelma tuntui olevan rakennettu siten, että iltapäivällä oli tyttö- ja illalla poikaystäville sopivaa musiikkia ja se näkyi ainakin muutamien neitojen kasvoilta loppuillasta. Puhumattakaan siitä ylpeydestä, minkä esimerkiksi rantapromenadin ojaan kaatunut räkäkänninen mieheke neitosten kasvoille loi. Miähet on ihania. Henk. koht. ei valitettavaa, metvurstia ja suolapähkinöitä mutustanut poika oli hyvää seuraa.

Viikonlopun valopään titteli menee niille jannuille, jotka keksivät luovaa käyttöä lauantaina festarin jälkeen jaetuille Axen näytedödöpulloille. Totta kai a) kaikki hajuste kannattaa suihkuttaa kimpassa ilmaan, mieluiten samalla juosten tai b) alkoholia sisältävä tuote on kiva tuikata tuleen saarelta poisvaluvan festarikarjan seassa. Hitsit, kun en itte kekannut.

Idiomit I

Hankin idiomisanakirjan ja pieni kielitieteilijä minussa heräsi. Väitän, että sanonnat kertovat mielenkiintoisia asioita paitsi kielestä, myös kulttuurista, jossa ne ovat syntyneet. Tässä siis muutama väläys hispaanojen maailmankatsomuksesta.

A

Cuéntaselo a tu abuela = puhu pukille (= suora käännös: kerro se isoäidillesi)

Perder aceite (alat.) = homostella (= menettää öljyä)

Cambiarle el agua al canario = heittää vettä (=vaihtaa vesi kanarialinnulle)

(miksi juuri nämä on niitä, jotka ymmärrän koko A-kirjaimen kohdalta? pahoittelen samalla mahdollisia käännösvirheitä)

Nadar entre dos aguas = istua kahdella tuolilla (= uida kahden veden välissä)

Estar en el ajo = olla perillä asioista (= olla valkosipulissa)

Consultar con la almohada = nukkua yön yli (= konsultoida tyynyä, tää oli jo jossain lukion oppikirjassa)

Por amor al arte = huvin vuoksi, ilmaiseksi (= rakkaudesta taiteeseen)

Venir como anillo al dedo = sopia kuin valettu (= sopia kuin sormus sormeen)

Pasarse el arroz = mennä naimaikä ohi (= ohittaa juhla-ateria (tai riisi))

La avaricia rompe el saco = ahneella on paskainen loppu (=saituus (tai ahneus?!) hajottaa säkin)

Más caro que el azafrán = maksaa maltaita (= kalliimpaa kuin sahrami)

Jatketaan harjoituksia. Itse aion yrittää seuraavaksi jopa kolme vartin uintia pullari jalkoihin köytettynä. Se on rock, se. Ja syyskuussa pääsee kuulemma seuraavaan tutkimukseen.

lyhenteitä

Hei vielä,

Päätin aloittaa uuden sarjan aiemmin blogissa vieraillen Päivän opetus-teeman jatkoksi. Nyt kerätään lyhenteitä of all kinds. Tämä johtuu ehkä myös siitä, että luin männä päivinä katalonialaisen nationalismin kiemuroista ja ne kaverit ovat kovia a) perustamaan uusia puolueita ja b) keksimään puolueilleen niin pitkät nimet, että niistä on pakko käyttää lyhenteitä, joita ei voi muistaa. ERC ja PSOE eivät ole mitään tässä leikissä PP:sta puhummattakaan.

Aloitetaan ylioppilaskuntamaailmasta:

vaihto-oppilas = vaihtari (tuttu juttu)

tutkinto-opiskelija (viittaa usein ulkomaalaisiin esim. maisteriohjelmalaisiin) = tutkari

projektisihteeri (esim. vapun, vuosijuhlien) = projari

sitoutumaton (poliittisesti sitoutumaton ryhmä edustajistossa, esim. tiedekuntajärjestöt) = sittari

palaveri = paltsu (ok, ei ihan yleisin, mutta symppis eli sympaattinen termi)

omatunto = omis (samaa sarjaa )

Coming up: ehkä poliittisia termejä, ehkä urheilusanastoa, who knows . Ja jos joku keksii samaan sarjaan kuuluvia ovelia lyhenteitä, jotka tässä unohdin – niitä varmasti on – saa kommentoida vapaasti.

Ohi on

Harjoittelu loppui toissa viikolla, nyt on siis loma. Tai se mikään loma ole, kun pitää yötä myöten lukea kesätenttiin, mutta onpahan ollut tehokas olo. Nyt kun saisi saman tehomoden jatkumaan tuon muun opiskelupuuhan kanssa, niin hyvä tulee. IhQhieno lukutuoli parvekkeelle tjsp on jo hankittuna, joten tästä se lähtee.

Sopivasti juurikin viisi päivää ennen harjoittelun loppumista sain viimein kauan odotetun, ultraääniohjatun kortisonipiikin, joka oli noin viisi kertaa hankalampi proseduuri yliopistollisessa keskussairaalassamme, kuin aiemmin yksityisellä. On se jännä. Vaikutusta oli ja tilanne parani, mutta 40 min pullariuintia on edelleen liikaa. Way to go. Ja lääkärin mukaan olen “ammatillisesti mielenkiintoinen tapaus”, koska magneetissa ei oikeasti näy juuri mitään ja kipua piisaa siitä huolimatta. Ehkä pääsen siis toiseen hermoratatutkimukseen, vad kul.

Sain harjoittelun päätteeksi palautetta edistymisestäni, mikä jälleen sai huomaamaan sen, kuinka sokea sitä on omille tekemisilleen. Siis noin positiivisessakin mielessä. Olen kuulemma ehkä enemmän tiedottaja-jokapaikanhöylä-ainesta kuin sanomalehtitoimittajamateriaalia. Tähän kun lisätään parit masentavat työllistymistä koskevat keskustelut nuorten toimittajien kanssa, sitä alkaa kummasti miettimään (niin kuin ei oli aiemmin pohdituttanut), mitä sitä sitten isona alkaisi puuhata. Tai no, en mä välttämättä paljoa tätä suuremmaksi halua, mutta työpaikkailmoituksia tulee surffattua aika tavalla.

Kuulostaapa valoisalta. Kelpaa ainakin pohtia mitä kaikkea sitä kesän aikana puuhailisi, en nimittäin vieläkään ole keksinyt järin montaa kesäjuttua, jotka aiemmit ovat olleet paitsiossa ja joita nyt voisi toteuttaa. Hmm.