Koska olen välillä jakomielinen oikeinkirjoituskyylä, joka toisaalta huomauttelee kirjoitusvirheistä ja toisaalta tekee niitä itse, aion whinettää (eix se niiq noin kirjoteta?) kahdesta oikeinkirjoitusasiasta lähipiirini sijaan koko netin ihmemaailmalle täällä. Tiedän, se ei ole kaunista tai kilttiä, mutta nyt ei pysty.
1. Kaksoispiste numeron ja päätteen välissä. Lisätietoa täällä ja esimerkki sieltä:
Meinaan tilannetta, jossa numeroon pitää yhdistää sijapääte. Luvut 1-10 ovat simppeleitä, (viiteen -> 5:een, kolmella -> 3:lla) mutta jotenkin erityisesti siitä eteenpäin on hankalampaa. Lukusana lauseessa ‘Nähdään kahdeltatoista’ tulee usein kirjoitetuksi muotoon 12:sta eli ‘kahdestatoista’, vaikka 12:lta olisi oikea versio. Siis kaksoispisteen jälkeen tuupitaan jonoon kirjaimia, jotka tulevat ennen loppuosaa ‘toista’, se ei taivu tuossa mihinkään. ‘Kahteentoista’ lyhentyy siten 12:een jne.
2. Yhdysmerkin käyttö yhdyssanoissa
Kun yhdyssanan osana on numero, kirjain, merkki tai lyhenne, yhdysmerkki tarvitaan. Esim. A4-kokoinen, b-luokka, 20-vuotias. Tämä on simppeliä, ei siinä mitään. Mutta tuo 20-vuotias on siis yhdyssana ja siksi siinä on yhdysmerkki. 20 vuotta taas ei ole yhdyssana ja siinä ei siksi sitä viivaa ole. Eli “Paljon onnea 20-vuotiaalle XX:lle” on ihan jees, mutta 20 vuotta noin muissa tilanteissa ei ole yhdyssana. Silti muoto “Paljon onnea, täytit 20-vuotta” tulee usein vastaan. Sanaan vuosi ei siis automaattisesti liity yhdysviivaa tms.
Tiedän, tämä on helposti tulkittavissa pikkusieluisuudeksi. Olen silti samaa mieltä suomen kielen tutkija Jari Kotilaisen kanssa siitä, että on: “Tylsää, jos äidinkieli typistyy virheiden bongailuksi.” Haastattelu – ja hauska juttu mm. viipurilaisista punkkareista – on tuolla.
Edit. Tämäkin patsastelija onnistuu kirjoittamaan kahdesti näin lyhyeen postaukseen sanan simppeli. Viittaan siis viestin ensimmäiseen lauseesee. MOT.
