Kuuntelen tässä maisteriskemujani varten tekemääni soittolistaa. Siellä on muutamia biisejä, jotka ovat soineet päässä myös ennen juhlia ja niiden jälkeen. Tässä muutama listalta ja muualta:
Martti Servon Nippa nappa niukin naukin soi syksyllä arkistossa päässä, kun viimeistelin gradua.
Uuden fantasian ja Freemanin Liian myöhään soi sinä yönä, kun tein viimeiset viilaukset ennen g:n painoon lähettämistä.
Vuosi sitten, kun sain työn, jonka lopulta päätin jättää ottamatta, kuuntelin Maija Vilkkumaan Lottovoittoa ja Rouvakellaria.
Uutena vuotena lauleskelin Los Diablosin Un rayo de solia.
Kun kokosin valmistujaisten soittolistaa, sain mainon biisivinkin, jota kuuntelin myöhemminkin monesti, se oli France Gallin Poupée de cire, poupée de son. Samaa sarjaa ovat myös Francen A Banda ja Hippie, Hippie.
Samaan listaan bongasin myös Los Diablosin Fin de semanan sekä Francon ajastakin tutun Karinan El baul de los recuerdosin. Aika Eurosviisuvetoista settiä, täytyy myöntää.
Sain eilen ainakin toivottavasti kasaan Viron kielen ja kulttuurin perusopinnot ja siitä oiva aasinsilta seuraavaan: talvella Teemalta tuli uusintana Viro – tuulten pieksämä maa -sarja. Sen tunnusbiisikin soi jossain vaiheessa päässä: Metsatöllin Oma laulu ei leia ma üles. Alkuperäisempi versio lienee Heli Läätsin. Olen myös hyräillyt Georg Otsin biisiä Saaremaa valss. Tiesittekö, että Raimond Valgren sävellys oli alun perin mollissa, mutta neuvostoviranomaisten painostuksesta se oli muutettava duuriin?
Jostain syystä en saa päähäni rockimmista kipaleista saa päähäni nyt juuri mitään sellaista, mitä olisin oikeasti hymistellyt niin, että vielä muistaisin sen jälkikäteenkin. Jottei tämä silti menisi ihan kulttuurihifistelyksi ja snobailuksi, on myönnettävä, että myös tätä olen lauleskellut: Poju: Poika saunoo.
